Kun Mia ja Teemu nousivat torstaina Bankogiin lähtevään taksiin, jäi meille vanhuksille vähän haikea olo. Sääkin vaikutti aamulla pilviseltä, niin ettei lähdetty edes rannalle, vaan jäätiin hotellin uima-altaalle. Lounaskin jäi väliin, kun edellisillan pihvien jälkeen ei nälkä päässyt yllättämään.
Illalla sitten ruokakin maistui, kun Ga Hanoi ravintolassa pääsin ruokalistaa selaamaan - kevätkääryleet, vietnamilaiset possumakkarat ja lihapullat
täyttivät vatsat pullolleen. Onneksi ehdittiin saada ruoka pöytään,
kun ravintolan keskiosasta meni sähköt ja asiakkaat joutuivat tavailemaan ruokalistaa kännykkänsä valossa. Sähköjen paluulle
hurrattiin, kun ne viimein kymmenisen minuutin päästä palasivat.
Eilen päivää vietettiin Takiabin rannalla - taaskin saatiin tyytyä
hiekkarannalla muovituoleihin. Kirkas aurinkoinen, hikinen päivä!
Paluumatkalla sattui taas ennenkokematon, uskomaton sattumus - mies
istahti tuk-tukiin ja nosti jalat vastapäiselle penkille lepäämään.
"Hei, missä mun sandaalit on?" - totesi, kun lähestyttiin hotellia.
Ei ne siellä tuk-tukissa ainakaan olleet. Taisivat ne saada vauhtia
siinä sillan alla jyrkässä mutkassa ja lentelivät maastoon jonkun
toisen iloksi.
Illalla oltiin syömässä saksalaisessa "German Schnitzel & Currywurst" ravintolassa, jonne oli sovittu tapaaminen ystävämme Tuan kanssa.
Vaikka mies kuntoutuikin vatsataudista hyvää vauhtia, jätettiin rantaan meno maanantaina väliin. Niinkuin lastenlaulssa todetaan "uni paras lääke on",
niin kyllä kymmenen tunnin yöunet teki ihmeitä. Market Villgessa käytiin tuk-tukilla ostoksilla ja rahaa vaihtamassa. Iltapäivää vietettiin hotellin uima-altaalla.
Nyt huomaa, että sesonkiaika on viikonloppuna alkanut, kun hotellissakin häärii paljon ihmisiä ja aamiaisella joutuu haeskelemaan vapaata pöytäpaikkaa.
Mia ja Teemu olivat maanantaipäivän pelaamassa golfia ystävämme Markun kanssa ja sopivat tapaamisesta illalla Heidi's ravintolassa, jonne myös ystävämme Asta tuli
vatsavaivoista toipuneena. Ruokalistaa ei tarvinnut paljon selailla, kun ravintolan sveitsin leikkeet (Gordon bleu) on jo vuosia todettu kaupungin parhaiksi.
Koko porukka sen annoksen halusi nauttia. Iltadrinkille suunnattiin tietenkin Maj Tain terassille - tuttu tarjoilija tuli heti tervehtimään ja hoiti sitten juomatarjoilun.
Tiistaina lähdettiin tuk-tukilla Takiabin rannalle ja oltiin perillä heti kahdentoista jälkeen. Tuttu rantapaikka olikin ääriään myöten täynnä!! Pyysin emännältä
rantahietikolle pari muovituolia, aurinkovarjoa ei onnistuttu saamaan. Onneksi iho on jo niin ruskettunut, niin että pystyttiin siinä lauhassa tuulessa ja
kirkkaassa paisteessa päivää viettämään. Ystävät Caro ja Eki ovat viikonloppuna tänne lennähtäneet - heidän ja heidän naapureidensa kanssa syötiin lounasta rannan
NAM-ravintolassa.
Illalliselle lähdettiin Mian ja Teemun kanssa Soi94-kadulle. Little Mermaid-ravintola oli kiinni, Lanla ravintolan keittiö oli kiinni - siitä sitten tallusteltiin
"Sipille" Happy Pig-ravintolaan. Ihan hyvä valinta - maukkaita olivat paikan ribsit. Jälkiruokajuomat, Irish coffeet, nautittiin "irkkupubissa".
Keskiviikkona oli Mian ja Teemun viimeinen päivä Hua Hinissä, joten illallispaikaksi valittiin pihvipaikka Steakhouse vastapäätä Hilton hotellia, jonne Markku oli
käynyt varaamassa kuuden hengen pöydän. Erinomainen härän pihvi mukavassa ympäristössä. Sieltä siirryttiin drinkille Hiltonin 17. kerroksen baariin Hua Hinin iltavaloja
ihastelemaan. Ilta päätettiin Mai Tain terassilla.
KUVAT
Ei suju kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Teemu oli tehnyt netissä vuokra-autovarauksen Baan Grootin viikonloppuretkelle ja auto piti noutaa
lauantaiaamuna Bluportin kauppakeskuksesta. Perillä Mia ja Teemu huomasivat, että varaus oli syystä tai toisesta peruutettu. Mistään vuokraamosta
ei autoa sitten saatu, joten otettiin taksi ja huristeltiin n. 160m km Hua Hinistä etelään Baan Grootin lomaparatiisiin. Hyvissä ajoin ennen Thaimaan
lomamatkaa oli varattu huoneet "villoista".
Perillä oltiin kello kahden aikoihin, joten nälkäisinä mentiin läheiseen ravintolaan lounaalle.
Maukkaita kevätkääryleitä nautittiin hyvällä ruokahalulla. Puolen tunnin päästä, kun istuttiin asumuksen edustalla nauttimassa iltapäivän lempeästä
auringosta, mies alkoi valittamaan huonoa oloa. Kävipä oksentamassa muutaman kerran ja siirtyi sisätiloihin lepäilemään sänkyyn. Olo ei korjaantunut
koko iltana ja pientä kuumettakin alkoi ilmaantua. Illalliselle hän ei halunnut lähteä, kun vesikään ei pysynyt enää sisällä. Mian ja Teemun kanssa käytiin
illallisella aidossa thaimaalaisessa ravintolassa, josta ostettiin miehelle hedelmäpirtelö kotiin viemisaeksi.
Yöllä yhden aikoihin heräsin siihen, että mies tärisi peiton alla horkassa ja kuumettakin oli jo 39,6 astetta. Vapina oli sitä luokkaa, että katsoin parhaaksi
mennä hakemaan apua resptioonista. Lääkäriä ei ollut saatavana paikalle, joten päädyttiin siihen, että viedään hänet sairaalaan. Millään pikkuauton kyydillä
homma ei onnistunut, kun hän ei olisi pystynyt kävelemään autolle, joten paikalle tilattiin ambulanssi, jolla sitten lähdettiin matkaan. Olin antanut
hänelle pari Ibumaxia, jotka alkoivat vaikuttamaan jo ambulanssissa ja kuume laski vähitellen.
En edes tiennyt, missä kaupungissa sairaalan päivystykseen saavuttiin. Ruuhkaa oli ja mies joutui odottamaan kauan, ennen kuin mitään hoitotoimenpiteitä
alettiin tekemään. Oman hankaluutensa hommaan toivat myös kielivaikeudet, kun en vieläkään ole tottunut täysin ymmärtämään thai-englantia. No onneksi
olen jo varautunut näihin tilanteisiin ja tallentanut puhelimeen miehen lääkeluettelon ja osaan vastata häntä koskeviin terveystietoihin. Virtsanäytteen
ottoon verikokeeseen hänet kärrättiin laboratorioon ja pitkän odotuksen jälkeen keuhkoröntgeniin ja koronatestiin. Lääkäri kävi kertomassa, että
kokeen tuloksissa ei ollut mitään hälyttävää, joten päästään lähtemään pois.
Siitäpä alkoikin minulle uusi seikkailu. Kävin maksamassa tiskille hoidon 1.490 batia (41 euroa) ja sain todistukset vakuutusyhtiötä varten. Sitten minua
kehotettiin menemään ulos ensiavun ovista ja oikealle perille luukulle 6. Niinpä lähdin suunnistamaan oikeaan osoiteeseen. Luukulla kuusi ei ollut
ristin sielua, eikä kukaan tullut huhuiluista huolimatta paikalle. Niinpä palasin ensiavun ovelle, mutta ovi oli lukittu ja sen vieressä oli digitaalinen
avaaja, joka olin tarkoitettu vain henkilökunnalle. Siinä sitten ihmettelin, mitä pitäisi tehdä, kun ketään ei ollut mailla halmeillakaan. Ilmeisesti
ensiavussa ihmeteltiin, kun viivyin niin kauan. Paikalle tulleelle virkailijalle selitin, että siellä luukulla ei ollut ketään. Hänpä siitä sitten
huutelemaan toiselle luukulle, josta viimein ilmestyi pari unista tyttölasta, joilta sain pienen odottelun jälkeen mukaani kolme pussillista lääkkeitä.
Ja taas palasin ensiavun ovelle ihmettelemään sisääpääsyä. Onneksi paikalle osui henkilökuntaa, niin pääsin viimein järjestämään kuljetusta takaisin
hotellille.
Sama poika, joka oli kärrännyt miestä eri operaatioihin, lähti kuljettamaan meitä takaisin hotelliin, jossa oltiin aamu kuuden aikoihin. Puolisen tuntia
ajettiin vielä pimeässä aamussa, mutta helpottuneina siitä, ettei tarvinnut jäädä sairaalaan. 500 batia (14 euroa) maksoi kuljetus. Perillä hotellissa
ei uneen pääseminen oikein tahtonut onnistua hektisen yön jälkeen. Nyt miehen olo on voipunut, mutta kuume ja oksentelu ovat poissa.
KUVAT
Night Market-torin kala- ja äyriäisravintolat houkuttelevat runsailla esittelytiskeillään. Toinen toistaan herkullisempaa paikkaa on tarjolla
meren herkuista pitäville. Yhteen niistä istahdettiin illalliselle. Isä ja tytär jakoivat keskenään muhkean hummerin, Teemu ja minä tyydyttiin rapuihin.
Tuk-tukilla ajeltiin Woodstock-ravintolaan, jossa kuviteltiin vielä vietettävän torstai-illan jatseja. Eipä ollut enää Ray's Placen paikka, elävää musiikkia
sentään oli mtarjolla.
Eilen illallisella Hua Hin Kitchenissä.
Mia ja Teemu olivat löytäneet reitin hotellin uima-altaalta käytävään, josta pääsi pienelle sivukujalle. Sieltä oli lyhyt matka Ga Hanoi-ravintolaan.
Siellä nautittiin herkullista vietnamilaista illallista.
Kiireetön keskiviikkoaamu, vasta iltapäivällä tilattiin hotellille tuk-tuk, jolla huristeltiin tukka hulmuten kauppakeskus Blueportiin. Paljon oli
porukkaa liikkeellä, kun keskiviikkona rannat ovat kiinni. Pohjakerroksen "torilta" löysin kuin löysinkin sopivan mekon, josta innostuneena ostin
toisenkin melkein samanlaisen, mutta erivärisenä. Ruokapuolen BigC-myymälästä onnistuttiin löytämään pomeloa, jota ei vielä ole muuallta löytynyt.
Helppoa oli kotikyydin saaminenkin, kun kauppakeskuksen edessä on ajojärjestelijä, joka pyydystää sinulle sopivan kyydin.
Illalla pyrähdettiin Mian ja Teemun kanssa tuk-tukilla pikkuruiseen Ken's Kitchen ravintolaan, joka on niittänyt mainetta erinomaisella ruoallaan.
Kävipä meillä tuuri, kun onnistuttiin saamaan pöytä ilman varausta! Kauniisti, syötävin kukin koristellut isot annokset olivat kyllä maineensa veroiset!
Itse omistaja/pääkokki kävi meidän pöydässä kysymässä, maistuiko ruoka. Tulipa poislähtiessä vielä ojentamaan kätensä minulle portaiden laskeutumiseksi.
Melutonta, mukavaa drinkkipaikkaa on kotikaduilta vaikeaa löytää. Sensijaan meluisia biljardipaikkoja on suorastaan uskomaton määrä! No yksi pöytä
löydettiin kuppilasta, jossa oli elävää musiikkia ja todella hyvä naisartisti - volyymi olisi vain saanut olla hiukan hiljaisemmalla!
KUVAT
Olisipa tuo lentomatka tänne aurinkoiseen Thaimaahan puolta lyhyempi - melko rankkaa on istua lentokoneessas yli kymmenen tuntia yhtäsoittoa.
Sen lisäksi tulee vielä kolmen tunnin taksimatka Hua Hiniin. Vaikka torkuin koneessa melkein koko matkan, taisi se olla pelkkää koiran unta;
melkoisen rankkaa oli odotella neljä tuntia hotellihuoneiden vapautumista, kun oltiin perillä Hua Hinissä jo kello kymmenen aikaan aamulla.
Ehdittiin siinä ajassa käydä Market Villagessa valuuttaa vaihtamassa ja hankkimassa kännykkään paikallinen sim-kortti. Pakko oli ottaa tunnin
"tirsat" ennen illalliselle menoa. Pitkälle ei jaksettu lähteä tallustamaan illalliselle. Mukava paikka on "Yellow bus" siinä meidän kotinurkilla,
jossa ensimmäiset thai-illalliset sitten nautittiin. Pitkät kymmenen tunnin yöunet sai elimistön asettumaan taas kohdalleen.
Kun Mia ja Teemu olivat maanantain golffaamassa, me suunnattiin Takiabin rannalle päivää viettämään. Jotain oli muuttunut sielläkin vuoden aikana.
Samassa tutussa paikassa oltiin, mutta jotenkin kaikkia rantapaikkoja oli entisestään tiivistetty niin, että paljon ei jäänyt enää käytävätilaa
liikkumiseen. Liekö taas joku uusi säännös tullut voimaan rajoittamaan yritysten liikkumatilaa?
Tuttuja kasvoja ei vielä rannalla paljoa bongattu - toki yksi tuttu britti-pariskunta vuosien takaa oli palannut rannalle - frouvan kanssa me on
naureskeltu bikini ostoksiaan, kun meille kummallekin on tullut tavaksi ostaa niitä "ihan kotitarpeiksi". Hänpä kävi siinä sitten tervehtimässä ja
kertomassa, että oli jo ehtinyt ostaa kahdet muutaman päivän aikana. No kyllähän sieltä rannalta tuttu myyjä onnistui kauppaamaan minullekin yhdet
uudet bikinit.
Rannan manikyristi "OooLaLaa" huomasi myös heti, että ollaan palattu maisemiin ja kävi tarkastamassa, missä kunnossa kynnet mahtaa vuoden jälkeen
olla. Uusiksi meni kysilakat - 200 bathia = 5,60 euroa.
Illalliselle haluttiin lähteä Soi 94:n saksalaiseen ravintolaan, jossa syötiin maukasta thai-ruokaa. Jälkiruokaa nautitiin "kotikadun" ????-juottolassa.
Hotelliin ollaan oltu muutoin tyytyväisiä, mutta hiukan olisi kalustamisessa toivomisen varaa, niinpä käytiin tänään ostamassa Market Villagesta
parvekkeelle pöytä ja istuintyynyt, kun siellä kuitenkin paljon aikaa vietämme hottellissa oleillessa.
|
KUVAT |
