16.5.2016

Se on sitten viittä vaille valmis tämäkin loma. Eipä tarvitse huomisesta lähtien valmistautua enää siivoojien aamuiseen partioon. Eikä tarvitse enää miettiä mille rannalle suunnistettaisiin aikaa viettämään. Eikä tarvitse pohtia sitäkään, mihin ravintolaan mentäisiin illastamaan.

Voi voi - kylläpä helpottaa, kun päästään taas elämään omaa pikku arkeamme! Sitä ennen on kuitenkin hoidettava yksi tylsä homma - pakkaaminen ja tavaroiden roudaaminen kotiovelle saakka. Ja kuten aina, ottaa päähän, kun huomaa kuskanneensa mukanaan ihan turhan paljon tavaraa.

Kotonakin kaapin kätköissä lymynnee tonneittain maallista mammonaa, jonka olemassaoloa ei edes muista. Miten paljon vähemmällä ihminen tulisikaan toimeen!

Kun aikaa vierähtää taas muutama tovi ja matkalaukkuja jälleen pakataan, veikkaanpa, ettei olla tultu yhtään viisaammiksi pakkaamisen suhteen tälläkään reissulla!

15.5.2016

Voi heleää Helluntaita! Eipä paistanut päivä koko päivänä täälläkään. Eilisiltana alkanut sade teki tienoon niin ankean ja murheellisen näköiseksi, vaikka viljelijät olivat jo varmaan odottaneet tuota taivaalta satavaa mannaa. Jotain oli kuitenkin keksittävä pyhäpäivän viihteeksi, kun ei koko päivää haluttu jäädä neljän seinän sisään lusimaan. Parin tunnin ajelu maaseudulle olikin ihan kohdallaan, kun aurinkokin paisteli välillä ja lämpötila oli kuitenkin parinkymmenen paremmalla puolella.

Jossain vuoristotiellä intouduttiin oikein nousemaan autosta maisemia ihailemaan. VIRHE - paikalla oli mehiläispesiä!  Siitäkös riesa saatiin, kun mentiin niiden reviirille. Mies tallusteli edellä ja sai välittömästi muutaman herhiläisen piston kehoonsa. Minä peruutin kiireesti takaisin autoon, mutta yksi pirulainen oli tarttunut hihaani ja tuikkasi piikkinsä käsivarteeni. Siinä niitä sitten hätisteltiin pois autosta, että voitaisiin jatkaa matkaa rauhassa. Enpä ole vielä eläissäni nähnyt niin agressiivisia pörriäisiä. No hengissä selvittiin seikkailusta!

Eilispäivän kuvat

14.5.2016

Kun kotona en tykkää siivouspäivästä, luulisi että lomalla olisi tyytyväinen, kun joku muu hoitaa homman - mutta ei! Aamuisin silmäluomia availlessa muistaa heti, että siivooja on pian tulossa. No ei ne nyt ihan aamuvarhaisella meille tunge, mutta mukavaa olisi syödä aamiainen kaikessa rauhassa ennen muuta ohjelmaa.

Tuntuu muutenkin haaskaukselta, kun lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan päivittäin. Usein petaankin sängyt itse muutaman päivän välein ja siivoojalle sitten kerrotaan, että makkari on kunnossa. Enpä tiedä yhtään huushollia, jossa lakanat vaihdettaisiin joka päivä.

Nyt tätä säätä voisi luonnehti kesähelteeksi. Mittarissa 29 asteen lukemat - vastaa täysin mielikuvaa kreikkalaisesta ilmastosta. Pilvetön taivas, aurinko, kristallinkirkas meri - siinä puitteet (toivottavasti) tälle viimeiselle lomaviikolle.

Ja ettei kaikki olisi ihan liian täydellistä, ilmestyy yöllä jostakin makkariin pienenpieniä otuksia, jotka saavat aikaan iholle kutiavia paukamia. Eikä niihin tehoa edes spiira (pistorasiaan tökättävä hyttyskarkotin). No pian ollaan jo kotona, jossa näistä otuksista ei ole ollut ainakaan aiemmin minkäänlaista kiusaa.

9.5.2016

Kyllä kelpaa - aamulla meri pläkätyyni, eikä palmutkaan hievahdakaan, kun istutaan parvekeaamiaisella. Ihan kelvollinen päivä suunnistaa saaren länsirannalle, jossa voisi nyt syödä sen rantalounaan Porto Anticon tavernassa. Kun meri täällä kuhisee kaikkea syötäväksi kelpaavaa, on ihan pakko maistaa paikan merellistä tarjontaa. Onnistunut valinta - alkupalaksi kreikkalainen salaatti ja valkosipulileivät, kalalautasella grillattua mustekalaa, mustekalarenkaita, katkarapuja, rapuja, paistettuja pikkukaloja ja simpukoita ... ja puolenlitran karahvi valkkaria. Mukavaapa oli kellahtaa lounaan jälkeen aurinkotuoliin torkkumaan!

Päivänkuvat

8.5.2016

Joskus voi käydä niinkin, että luonto järjestää sen parhaan äitienpäivälahjan - näin kypsemmällä iällä kun alkaa arvostamaan pieniäkin mukavia asioita materian sijaan. Niinpä oli todella kivaa nauttia aamiaista omalla parvekkeella, kun on jouduttu tavallisesti syömään aamiaista sisätiloissa vankasti puhaltavan tuulen vuoksi,

Toivottavasti tätä tyyntä keliä riittää iltaan asti, että helmat ei nouse korviin asti, kun äitienpäiväillalliselle viipotetaan pitkin rantaa Danish Corneriin.

Päivänkuvat

7.5.2016

Saatiinpa nauttia tänäänkin noiden romanialaisten järjestämästä näytelmästä kauppareissullamme. Voi - sääliksi käy suorastaan nämä kreikkalaiset, joiden riesaksi luoja on luonut nämä syöpäläiset. Anteeksi nyt tämä kauhea nimittely, mutta mitään en voi tälle rasistiselle kiihkolleni, kun katselen näiden eurooppalaisiin kuuluvien tummien touhuja. Kaupassa vartija takavarikoi lapsilta suklaalevyt, joita ei ollut tarkoituskaan viedä kassalle ja hätisti lapsilauman ulos. Saman tien lauma palasi tulo-ovesta hamuamaan makeisia taskuihinsa. Näiden lapsukaisten vanhemmat eivät olleet mitenkään kiinnostuneita lastensa touhuista. Sama näytelmä toistui useampaan kertaan. Kaupan ulkopuolella samat penskat häiritsivät kaupasta poistuvia asiakkaita kerjäämisellään ja mankumisellaan. Millään ei riitä sympatiat näiden ihmisten kohtaloiden säälittelyyn!

Tasan eivät käy onnenlahjat! Kauhealta tuntuu kirjoittaa seuraavassa omasta pikku-elämästäni, joka on niin kovin kaukana noiden ihmisten arjesta. Olisiko asialle edes tehtävissä mitään? Olisivatko nämä täällä kepulikonsteilla elävät  ihmiset edes valmiita tekemään oikeita töitä ja muuttamaan kulttuuriaan rehellisempään suuntaan?

SIIS....

Se on sitten huomenna äitienpäivä. Pitkin viikkoa mies on yrittänyt saada frouvaa kultakauppaan, joka mainostaa itseään meidän kartan reunamainoksessa Euroopan suurimmaksi. Liekö varma merkki ikääntymisestä, kun en ole vielä tällä reissulla osoittanut pienintäkään shoppailunhalua. No se kultamyymälä nyt sattuu olemaan siinä meidän rantareitin varrella, eikä hikisenä ja tuulenpieksemänä Molla-Maijana ole ollut intoa pakkautua fiineihin kultamyymälän saleihin. Killukeiden osto saa jäädä nyt johonkin otollisempaan aikaan.

Päivänkuvat

6.5.2016

Ei ne vaikuta ihan normituristeilta nuokaan romanialaiset, joita matkailijoiden määrän lisääntyminen on näille rannoille houkutellut. Kovin ovat aktiivista ja yritteliästä väkeä! Jopa Lidliin on palkattu vartija niiden liikehdintää valvomaan.

Kaupan ulko-ovensuussa päivystää aina joku tällainen maahan muuttanut ahkera, joka haluaa palauttaa ostoskärrysi takaisin telineeseen ja saada siitä palkaksi pantiksi syöttämäsi kolikon. Ja kun pysähdyt liikennevaloihin, voi tuulilasisi eteen ilmestyä ikkunanpesijä, jota et ole siihen itse tilannut. Joku yrittää saada rahaa kaupustelemalla ohikulkijoille tupakkaa ja kukkasia.

Järkyttävintä, mitä täällä on tähän mennessä nähty, on noin kolmivuotias pikkupoika kerjäämässä vanhankaupungin muurin sisääntulolla. Ajoituskin on tarkkaan harkittu - kun väkeä virtaa massoittain sataman jättiristeilijöistä kohti linnoitusta. Miten ihmeessä noin pienen lapsen saa pysymään aloillaan maassa istumassa niin pitkän aikaa? Onko hiukan kauempana päivystävä äiti huumannut lapsen, vai onnistunut pelottelemaan pienokaisen "kiltiksi"?

5.5.2016

Kaikesta huolimatta pakkauduttiin autoon ja lähdettiin positiivisina ihmisinä etsiskelemään sateenkaaren päätä, jonne virittää leirinsä eväineen ja harrastusvälineineen. Pitkään saatiin ajella, ennen kuin mustat pilvet jäivät taakse, mutta samalla löydettiin mahtavan hieno pikkutie loivasta vuoristosta pinjamäntyjen ja oliivipuiden keskeltä. Ei ollenkaan kehnompi päivä!

4.5.2016

Kun kaupat ovat olleet kiinni kolme päivää peräkkäin, voi vain kuvitella sitä ruuhkaa, jonka se ensimmäisenä aukioloaamuna aiheuttaa! No sinnepä Lidlin ruuhkaan piti meidänkin tunkea vettä ostamaan, kun siitä ohi ajeltiin. Kun kotimaassa kavahdan kauppojen ruuhkia,  seisoskelin täällä ihan kiltisti kassajonossa ja katselin ihmetellen paikallisten tapaa pakata ostoksensa verkkaisesti kassiin lyhyen kassatiskin päässä ja alkaa vasta sitten kaivelemaan esiin maksuvälineitään - siitä on saksalaisen kaupan tehokkuus kaukana. Eikä kukaan näyttänyt mitenkään takakireiltä tai tuohtuneilta!

Päivä kului mukavasti "Anna-Leena Härkösen Lottovoittajan" parissa Stegnan aurinkorannalla.

Päivänkuvat

3.5.2016

No eihän kaikki voi mennä ihan niin kuin on itse omassa pienessä päässään suunnitellut. Aamu valkeni pilvisenä - jotain ohjelmaa piti kuitenkin päivän ratoksi keksiä. Mies ehdotti retkeä saaren eteläkärkeen Pasonisiin ja suostuinhan minä, kun en mitään parempaakaan siihen hätään keksinyt. Matkan varrella paisteli jopa aurinko, mutta kun päästiin perille, taivas tiputteli kyyneleitä, eikä rantaelämää voinut ajatellakaan. Mies kävi ostamassa kaupasta fetapiirakoita ja vettä - minä mökötin autossa. Paluumatkalle lähdettiin heti saman tien.

Kun ilma tuntui lämpimältä ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta, laittauduttiin samalle rannalle, kuin edellisenä päivänä eväitään syömään. Puolen tunnin ilo - sitten oli jo pakko siirtyä auton lämpimään syliin.

Vaikka sää kirkastuikin illaksi, ei haluttu lähteä ruokaa hakemaan minnekään tavernoihin. Jääkaapista löytyi nakkeja ja kananmunia, joista mies loihti meille gourmetaterian. Variskin taisi tykätä miehen keitoksista, kun kävi varastamassa yhden makkaran parvekkeen pöydälle jätetyltä lautaselta. Pitääkin jatkossa vahtia eväitään tarkemmin, kun aikoo ruokailla parvekkeella!

Päivänkuvat

2.5.2016

Voihan Paska (=Pääsiäinen)! Ehdittiin juuri saada syötyä aamiainen, kun siivooja jo koputteli ovelle. No eipä haittaa, voidaanhan me käydä siivouksen aikana Lidlissä ostoksilla. Näyttipä oudon hiljaiselta, kun kurvattiin pihaan. Oven tiedotteesta sitten luettiin, ettei ukset aukene tänään ollenkaan, eikä vielä huomennakaan. KIVAA! Nämä ne osaavatkin juhlia Pääsiäistä oikein pitkän kaavan mukaan. Näkyyhän se pyhien vietto ainakin maaseudulla, jossa on osa tavernoista laittanut luukut lukkoon ja tienvarsilla roskakasat vaan kasvamistaan kasvaa, kun niitä ei kukaan ole pois kärräämässä. No onneksi pienet turistiputiikit meidän nurkilla palvelevat Pääsiäisestä huolimatta.

Rodoksen kaupungissa turistit kulkivat aamulla huppareissa, kun navakka tuuli ilmestyi taas jostain ilmaa viilentämään. Silloin kun tuuli puhaltelee lännestä, löytyy saaren itäiseltä rannalta mukavan tyyniä poukamia, joissa voi viettää päivää rannalla. Tehtiin tänään todellinen löytö, kun voitiin kaivautua kivenlohkareiden suojaan Charakin kylässä.

Päivänkuvat

1.5.2016

Eipä päästykään nauttimaan vappuaattona buffetpöydän herkuista - turistisesongin alkaessa sekin asia korjaantunee. Niinpä jouduttiin siirtymään pihvilinjalle.

Vappupäivää vietettiin Kamirosissa, jossa Porto Anticon tavernalla on mukava ranta ilmaisine aurinkotuoleineen. Tavernan lounas olisi käynyt mainiosti vappulounaasta, mutta kun kömmittiin aurinkopunkalta kohti tavernaa, huomattiin, että henkilökunta olikin vappua viettämässä jossain ihan muualla. Pakko siitä oli lähteä etsimään avoinna olevaa kuppilaa, kun vatsa alkoi kurnia jotain murkinaa. No onneksi vähän matkan päästä löytyi mukava taverna, jonka pihalta leijaili sieraimiin lupaavasti grillihiilen tuoksut.

Jokohan huomenna elämä palaisi normaaliksi ja liikkeet avaisivat ovensa kaiken pääsiäisen ja vapun juhlimisen jälkeen?

Päivänkuvat

30.4.2016

Eipä olla vielä etsiydytty suomalaisten seuraan, vaikka tuntuu, että meitä on suurin osa suomalaisia täällä liikkuvista turisteista. Eilisiltana pujahdettiin syömään norjalaiseen kuppilaan, vaikka ihan vieressä oli kaksikin suomalaisravintolaa. No miestarjoilijapa alkoikin heti solkata ihan ymmärrettävää suomea. Eipä se nyt mikään ihme olekaan, kun oli asunut Järvenpäässä yhdeksän vuotta. Kun ravintolassa oli rauhallista, halusi hän seuraa ja istahti meidän pöydän päähän jutustelemaan. Varsinainen suomi-fani; tykkäsi kovasti karjalanpaistista, hernekeitosta ja joulukinkusta.

Vappuaaton iloksi ajeltiin pinjamäntyjen ja oliivipuiden reunustamia vuoristoteitä Monolitokseen, josta laskeuduttiin monta kilometriä sykeröistä tietä alas meren rantaan Fourni Beach-rannalle pariksi tunniksi lueskelemaan.

Vappuaaton illallista lähdetään nauttimaan Danish Corneriin. Toivottavasti pystyn säilyttämään älyn päässäni, enkä ahmi itseäni ähkyksi!

Päivänkuvat

29.4.2016

Kylläpä on viisasta ottaa matkalle mukaan lääkkeidensä resepteistä paperikopiot. Mies oli lääkkeitä mukaan pakatessaan laskenut pieleen tarvittavan määrän ja lisää piti niitä ehdottomasti hankkia.  Siitä vaan sitten reseptin kanssa apteekkiin. Periaatteessa siihen olisi tarvittu paikallisen tohtorin kirjoittama resepti, mutta - nou problem - homma hoitui kuitenkin ja mies sai lääkkeensä.

Eilen autoradiossa toistui tiheään sana "paska". Sattuneesta syystä suomalaisen korvaan tuo sana särähtää takuuvarmasti. Kotona googletettiin, mitä tuo sana mahtaa tarkoittaa - no Pääsiäistäpä tietenkin! Mutta Vappuhan nyt on juuri tulossa, eikä mikään Pääsiäinen. Asia unohtui samantien, kunnes aamulla ihmeteltiin hiljaista liikennettä, kaupatkin olivat kiinni. Toden totta, täällä vietetään tänä viikonloppuna Pääsiäistä. Samaan aikaan sattuu sitten pamahtamaan vielä Vappukin päälle! No kaupat olivat jo iltapäivällä auki ja normaali elämänmeno tuntui jatkuvan.

Lindoksen kylää ja kukkulaa ihailtiin vain tienvarren näköalapaikalta ja säästettiin siten miehen jalkavoimia. Päivän "harrastehetkeä" sanaristikoineen ja kirjoineen vietettiin Lothiarikan rannalla.

28.4.2016

Haluaa saada kukkia pöydälle maljakkoon. Mukavinta olisi, jos niitä voisi poimia itse kedolta. Muistin lokeroista kumpuaa mieleen edellisenä keväänä Kreetalla luonnossa kukkivat kallat. Sellainen mielessä noustiin "Seatiin" ja ajeltiin pitkin maaseutua. Eipä sieltä löytynyt kallaa, eikä muutakaan maljakkoon laitettavaa. Tulomatkalla poikettiin ruokaostoksille Lidliin, jonka kukkasangosta poimin mukaani kimpun punaisia neilikoita, vaikken niin neilikoista tykkääkään.

Eväät repussa jäätiin päivää paistattamaan miltei tyhjälle n. 4 km pitkälle Afantoun rannalle. Luulisi, ettei siihen lähimaillekaan ilmesty minkäänlaista ristinsielua, kun tilaa on vaikka pienen kaupungin asukkaille. No niin luulisi, mutta jopa vain siihen meidän eteemme ilmestyi kreikkalainen mies minun ihonväriäni kehumaan. Oli se miehenikin rusketus hänen mielestään ihan ok, mutta ei läheskään niin kaunis kuin minulla. Siinä se sitten jutusteli meidän kanssamme ja kertoi olevansa fysioterapeuttina täällä Rodoksen sairaalassa. Jotenkin hämärästi muistan, että olemme törmänneet tähän kaveriin joskus aiemminkin Lidlin pihalla, jolloin hän pyyteli meitä kanssaan kahville. Ilmeisesti olisi tarjoutunut hierojaksi - vai olisiko ollut jonkin sortin huijari?

27.4.2016

Tuulinen aamu! Vaikka mittarissa on mukavat 18 astetta, ei parvekeaamiainen tule kuuloonkaan voimakkaasti puhaltavan puhurin vuoksi. On meille kertynyt elopainoa sen verran, ettei ihan pieni trombi sentään pysty avaruuteen tempaisemaan! Niinpä oli parasta hakeutua suojaiselle rannalle mäennyppylöiden kainaloon.

Kun pysähdyttiin jyrkänteen reunalle ihailemaan alhaalla avautuvaa Stegnan kylää, tempaisi tuuli paperisen kartan avoimesta auton ovesta. Menköön, tuumasin minä. Mies tuntui olevan eri mieltä ja hyökkäsi rinteeseen karkaavan kartan perään. Juuri kun oli saamaisillaan sen hyppysiinsä, petti ruohon typäs jalan alla - ja niin siinä liuúttiin muutama metri rinnettä alas. Voi noita miehiä - kuuroille korville kaikuu vaimon varoitukset! Tämäkin siippani kuvitteli olevansa notkea gaselli, vaikka onkin ihan tavallinen luupää, jäykkäjalkainen pukki. No nyt on sitten jalassa lisää paranneltava - pintanaarmuja vain, sanoo hän!

Päivänkuvat

26.4.2016

Ihmeellistä - täällä me nyt ollaan onnellisesti perillä Rhodoksen kaupungissa ilman mitään kummempia kommelluksia, vaikka nuppi onkin melkoisen sekaisin yhden tunnin yöunien jälkeen. Olisiko tuosta matkustamisrutiinista apua, kun kaiken tekee jo vanhasta muistista? Autovuokraamosta saatiin  jo kentältä menopeli alle ja navigaattori vei meidät kiltisti oikeaan osoitteeseen ennalta tilattuun huoneistohotelliin.

Pieni sähläys kävi huoneen kanssa. Kun onnellisina saatiin avaimet tulevaan kolmen viikon kotiimme, jähmetyttiin heti kynnykselle huoneen pienuutta ihmettelemään.  Siitä sitten heti respaan ihmettelemään, miten pieneksi kreikkalaiset mittaavat neliömetrin, kun meille annettu huoneisto ei ollut meidän käsityksen mukaan lähellekään sen kokoinen, kun mitä olimme tilanneet. No saatiinhan me toisen paljon avaramman huoneiston avaimet - neito kävi vielä soittamassa ovikelloa ja kysymässä, ollaanko tyytyväisiä huoneistoon. Totta maar ollaan, vaikka kalustus onkin kreikkalaiseen tyyliin hiukan vanhahtavaa, mutta nyt meillä on tilava kaksio ja kaksi parveketta, joista molemmista on näköala merelle. Ei voi olla tyytymätön!

Ja tietysti pienellä tuunauksella kämpästä saa edes vähän omansa näköisen. Niinpä ajettiin siitä hetimmiten ostoksille suuren suureen Jumbooon (paikallinen Hong-Kong tavaratalo) hankkimaan tuikitärkeää rekvisiittaa elämän sulostuttajaksi - matto, viinilasit, kahvimukit, aurinkotuolit, kynttilälautanen..... Eikä maksanut paljon!

Illallisesta lähiravintolassa luovuttiin suosiolla, kun oman kodin rauha oli lopen väsyneille matkamielille se varmin keidas kylmässä maailmassa - mies kävi tilaamassa lähikuppilasta mousakan, jota voimme lämmittää tarvittaessa oman huoneiston mikrossa. Takuuvarma kreikkalainen koti-ilta näin alkajaisiksi!

Toivottavasti uni maistuu ensi yönä piiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään ja päästään aloittamaan lomailua virkeinä ja levänneinä!