13.11.2015

Aamupimeällä herään kovaan sateenropinan ääneen, joka tulvii korviin avoimesta makuuhuoneen ikkunasta. Tarkemmin asiaa hämmästeltyäni huomaan, ettei siellä sade ropise, vaan raju tuuli saa ikkunan edessä kasvavan palmun lehvät rapisemaan sateen äänellä. Tuulesta huolimatta lähdetään aamuiselle lenkkipolullemme, syödään aamiaista parvekkeella ja sonnustaudutaan teleoperaattorille putiikin aukeamisen aikaan, kun sim-kortin käyttöaika on taas surffailtu loppuun.

Kaksi viikkoa on jo liikuttu näissä maisemissa, eikä vielä yhtään uutta mekkoa ole ilmaantunut vaatekaappiin! Tänään ajattelin tehdä asialle jotain. Niinpä ajeltiin Las Palmasiin yhden shopping centerin tarjontaa tutkimaan. JA PAH! - joulusesonki on alkanut täälläkin ja kaupoissa on esillä talvivaatteita. Villapaidan osto ei oikein houkuttele, kun ulkona on hellelukemat. Pitänee sittenkin vaan mennä basaariputiikkiin, jossa ostoksilla käyntiä karsastan - useimmiten ei saa rauhassa katsella rekkejä, kun heti joku paviaani on tuotteitaan tyrkyttämässä ja hinnatkin määräytyvät pärstäkertoimen mukaan.

Päivän kuvat

12.11.2015

Kun joku ravintoloitsija kehittää systeemin, jolla kuppila täyttyy ruokailijoista ilta illan jälkeen, eipä mene aikaakaan, kun jo toiset ympärillä alkavat apinoida tuottoisaa bisnestä. Augustinin kauppakeskuksen "ravintolakujalla" on nyt ainakin kolme yritystä, jotka houkuttelevat asiakkaita illallismenyyllään. Kun ei eilisiltana muutakaan huvitusta keksitty, poikettiin Ravintola Mälareen, jossa syötiin edullinen illallinen: alkudrinksuna sangriaa, katkarapucoctail, lankkupihvi pottumuusilla ja irishcoffee - koko hoito 10,75 € per persoona. Todella erinomainen ateria!

Paluumatkalla sorruin ostamaan ponchon - tiedäpä nyt sitten maksoinko liikaa. Myyjä ainakin vakuutteli sen olevan aitoa lampaanvillaa. No nyt ei pitäisi palella kotimaahan palattaessa - täällähän ei tuolle vaatteelle ole mitään käyttöä.

11.11.2015

Se "pakollinen" saarikierros! Aamuinen taivas ohutta yläpilveä - mainio päivä lähteä katselemaan ympäristöä. Ja kun karulla, vuoristoisella saarella ollaan, ei vuoristoteiden kiemuroilta voi mitenkään välttyä. Onhan ne maisemat jylhiä ja hulppeita, mutta jotenkin niitä tiukkoja kurveja jännittää - eihän koskaan voi tietää millainen kuski siellä kurvan takana on rattia vääntämässä. Onneksi ei itseni tarvitse hoitaa ajamista, kun tuo mies on paljon varmempi kuski ja tykkää ajamisesta.

Niinpä pilviverho sitten ohenemistaan oheni ja puolilta päivin jäätiinkin saaren länsiosaan mukavalle Playa de Aldean rannalle muutamaksi tunniksi lueskelemaan ja lounastamaan. Kotimatka ajeltiin Las Palmasin kautta moottoritietä huristellen.

10.11.2015

Nyt kun kotimaasta tuodut ruisviipaleet on popsittu lounaseväinä loppuun, piti tilalle löytää edes jotain vastaavaa vehnämössösämpylöiden asemasta. Lidlin paistopisteestä löytyi sopivan tumma hogaza-leipä. Täälläpä ollaankin kehityksen kärjessä edes yhdessä asiassa; leipätiskin vieressä on siivutuskone, jolla limpusta saa yhdellä napin painalluksella siistejä ohuita viipaleita. Eipä vielä muualla ole osunut kohdalle moista vekotinta!

"Kotikunnaitamme" kansoittavat skandinaavit, pääosin ruotsalaiset - onhan San Agustinissa ruotsalainen koulu ja kirkkokin. Kun lähtee hakemaan illallispaikkaa lähiostarista, tulee helposti tunne, että ollaan pikemminkin Malmössa kuin Espanjassa - ruotsinkielisiä kuppilannimiä ruotsalaisine menulistoineen ja puheen pulputusta skandiaksentilla.

Päädyttiin illastamaan jo aiemmin tuttuun Tonyn grilliin, joka oli tupaten täynnä ruotsalaisia. Ehkä tultiin syömään väärään aikaan, kun ruuhka oli pahimmillaan - saatiin odottaa alkudrinksujakin parikymmentä minuuttia. Vieressä istuneet ruotsalaisnaiset kyllästyivät odottamaan ja poistuivat paikalta, mutta heti samalla saatiin tilalle ruotsalainen pariskunta, joiden kanssa seurusteltiin välillä englanniksi ja välillä ruotsiksi. Ihan mukavia "naapurin ihmisiä". Saatiinpa siten hyvä kielikylpy samaan hintaan!

9.11.2015

Kun näsäviisaana kuvittelee osaavansa liikkua täällä isossa turistikaupunkien keskittymässä ilman karttaa jo vaikka silmät ummessa, voi tuo harhaluulo osua omaan kinttuun - kirjaimellisesti! Eilisiltana lähdettiin jalkaisin isänpäiväillalliselle Inglesin keskustaan, matkaa meiltä 4 km. Janohan siinä ehtii jo yllättää, joten huurteinen juoma kauppakeskus Jumbon Edenissä alkaisi maistumaan. Syystä tai toisesta käännyttiinkin väärälle kadulle ja saatiin harhailla tovi jos toinenkin, ennen kuin päästiin lepuuttamaan väsyneitä koipiaan tutussa kuppilassa, joka näyttää yhä olevan suosittu poikaparien drinkkipaikka. No sepä tuskin meitä mitenkään hätkäytti, vaikka oltiinkin kuppilan ainoa heteropariskunta. Sama oli meno myös Las Cameliasissa, jonka buffetpöydässä tuli täytettyä massut aivan liian pullolleen. Ei puhettakaan enää mistään liikuntasuorituksesta - kotimatka sujui mukavasti taksin takapenkillä.

8.11.2015

Kotieläimiäkö? Kyllä vaan! Ainakin yksi sellainen oli eksynyt tilapäisen kotimme nurkkiin. Kun mies eilen illalla puuhaili keittiössä illallista valmistamassa, tunsi hän jotain tipahtavan niskaansa ja siitä säärelle. Noin 4 cm:n pituinen torakka livahti nopeasti keittiön kaapin taakse. Hyi, hyi, hyi - vaikka kuinka itselleen vakuuttelisi, että ne kuuluvat tänne etelän lämpöön, ei niitä voi olla inhoamatta. Aamulla mies sai pyydystettyä sen sitten roskiksen alta. Toivottavasti se oli ainoa meidän huusholliin eksynyt vierailija!

7.11.2015

Joutilas lauantaipäivä - aamulla herään jo ennen kello kuutta ja hipsin olohuoneen puolelle. Ikkunan takana on vielä pimeää, eikä linnutkaan ole vielä heränneet metelöimään palmuissa. Mieskin kömpii keittiöön keittämään kahvia ennen kahdeksaa. Reippaina puetaan lenkkivehkeet ylle ja suunnataan sauvoinemme meren rannan lenkkipolulle. Syytä onkin kuluttaa energiaa ennen aamiaista, joka tuntuu käyvän yhä runsaammaksi päivä päivältä.

Eväät reppuun ja hotellin edessä odottavaan Pooloon, joka kiidättää meidät Arinagaan viettämään helteistä päivää Raija Orasen "Kohtauspaikka Marinadin" seurassa.

Kun ei yhtään tee mieli lähteä etsimään illallispaikkaa kuppiloista, päädyttiin ostamaan raakamakkaroita ja pakastevihanneksia, joista mies loihtii meille maukkaan illallisen. Taas aiotaan viettää kynttiläillalliset parvekkeella.

Päivän kuvat

Arinagan kuvat

6.11.2015

Kylläpä saa nopeasti kulutettua yhdessä illassa 1,5 gigaa nettiaikaa. Tänä aamuna piti käydä ostamassa uusi sim-kortti, kun eiliset sivunpäivitykset, lehtien selaamiset ja telkkarinkatselut ryystivät edellisen kortin tyhjäksi. Kivaa oli katsella omalla parvekkeella "Naurun paikkaa" ja surffailla toimivassa netissä, mutta edullisemmaksi tulee kuitenkin mennä Buenavistan terassille nauttimaan huurteiset ja hoitaa nettihommansa siinä samalla.

Vaikkei kovin vaaleanahkaisia ollakaan, niin kovin helposti saa ihonsa tuolla rannalla punoittamaan. Tänään päätettiinkin lähteä vuoristoon lounasta nauttimaan. "Siansykeröteitä" kurvaillen tultiin korkealla vuoristossa olevalle järvelle. Todella kapealla ja piruettimaisen mutkaisella tiellä on neljänkympin nopeusrajoitus - ei vanhan Erkinkään mieleen tulisi hurjastella tällaisessa rännissä tuota vauhtia! Vietettiinpä miellyttävän leppeä iltapäivä pinjamäntyjen varjostamassa rinteessä!

Päivän kuvat

5.11.2015

Jihuu - vihdoinkin saatiin netti pelaamaan, kun marssittiin Vodafonen myymälään tuskaansa ruikuttamaan. Koville otti - vietettiin siellä yli tunti - mutta kyllä kannatti! Josko nyt voidaan aloittaa normaali arkielämä?

Tänään vietetäänkin koti-iltaa, laitetaan lasagne (Lidlistä) uuniin muhimaan ja syödään sitten omalla parvekkeella kynttilän valossa oikea kynttiläillallinen! Eilen syötiin ystävien kanssa Tony's grillissä pitkän kaavan mukaan. Alkudrinkkinä pöytään tuotiin gintonikit. Itselle valitsin menuksi: alkupalaksi avokado katkaraputäytteellä snapsin kera. Pääruokana häränpihvi bearnaiskastikkeella ja kanarianperunoilla. Ruokajuoma punkku (ei kuulu menun hintaan). Jälkkäriksi tiramisu ja irish cofe. Koko menu hintaan 10,75 € - ei ollenkaan paha! Tännepä palataan vielä useampaankin kertaan!

Samassa pöydässä meidän seurueen kanssa istui vanhempi ruotsalaisrouva aikamiespoikineen - oikea Suomi-fani! Hänestä jopa suomalainen ruoka on todella hyvää - eipä noita meidän gourmee-keittiön hehkutuksia ihan joka päivä kuulekaan!

muutama kuva

4.11.2015

Kyllä meidän elämään muutakin kuuluu, kuin sählääminen näiden nettivempaimien kanssa, vaikka se ison osan hereillä olo ajasta nielaiseekin. Jos olisin kessuttelija, niin voisin sanoa, että aikaa ja tupakkia on palanut jo monta kartonkia. Kyllä ihminen voi tuntea itsensä tyhmäksi, kun mielestään vaikeatajuisia laitteen asennusohjeita tankkaa! No ehkä vielä ennen loman loppua on saatu vehkeet pelaamaan - hiljaa hyvä tulee!

Eilisiltana ruotsalainen suosikkikuppila oli jo kiinni, mutta viereinen Buenavista tarjosi nettipalveluitaan - eipä ollut kallistakaan, iso valkkari ja puolenlitran tuoppi  hintaan 5 €. Paikan isäntä, pikku-ukkeli, pyysi vielä mainostamaan kuppilaansa täällä blogisani - no tässähän ne kehut nyt jo tulivatkin.

Kun auringossa ei voi kauan löhöillä, on ajeltu lyhyitä matkoja lähialueella.

Tässä muutama kuva reissuilta.

3.11.2015

Teleskooppisauvat ovat odottaneet ulkoiluttamista parvekkeen seinään nojaten. Kahtena aamuna on vielä jätetty ne lepäilemään, kun on lähdetty aamuiselle kierrokselleen. Tänä aamuna oli tarkoitus aloittaa sauvailu, mutta eilisen rankan päivän jälkeen oli miehen polvi niin kipeä, että jätettiin koko lenkki väliin.

Netinpyydystämisseikkailu jatkui ja verenpaine nousi uusiin lukemiin. Aamuvarhaisella tajusin, että mokkulaa voisi käydä etsimässä Vortenilta - ja löytyihän se sieltä. Liki 70 € ei ole iso uhraus hyvin toimivasta laitteesta - mutta eihän homma niin yksinkertainen tietenkään ollut. Siispä suunnattiin tele-myymälään sim-korttia hankkimaan. Myyjä selitti, ettei yhteyksiä ole tällä hetkellä saatavana, eikä ollut toisessakaan tele-myymälässä ja "ei-oota" tarjottiin vielä kolmannessakin. Ei siinä tiennyt itkeäkö vai nauraa!

Nyt minulla on hieno mokkula ja onnistuttiinpa löytämään hiljaisesta kauppakeskuksesta Wodafonen myymälä, josta löytyi sim-kortti. Nyt vain pitäisi saada voimia sen uuden verkon asentamiseen.

Kuvia asumuksesta

2.11.2015

Muuttopäivä - neljännen kerroksen parvekkeen merinäköala vaihtui toisen kerroksen puistonäkymiin. Eipä haittaa, kun saatiin juuri remontoitu huoneisto vanhan kuluneen huoneiston tilalle. Ollaankin ihan ensimmäiset asukkaat tässä uusitussa, modernissa  huushollissa. Rankka homma, vaikka ei hevin uskoisi!

Eilisen rantapäivän jälkeen iho punottaa sen verran, ettei aurinkoon tehnyt mieli mennä löhöilemään, Niinpä suunnattiin kohti Las Palmasia ja Ikeaa, mutta kun täällä on tänään pyhäpäivä, olivat putiikin ovet kiinni.  Löytyipä sitten yksi kauppakeskus, jossa liikkeet olivat avoinna ja sieltä löydettiin rojukaupasta kaksi mimmi-tuolia. Nytpä voidaan hakea ihan yksityisiä rantapoukamia auringonottopäiviksi.

1.11.2015

Voi pyhä jysäys!!!!  Kyllä nämä täällä on valovuoden päässä mistään kehityksestä. Yritin hakea eilen nettiongelmaan ratkaisua Vodafonelta, jonka ovenpielessä oli lappu, että puhuvat englantia. Kirjauduin jonotussysteemiin englanninkielisenä ja sain siten odottaa melkein tunnin, ennen kuin sain  jonkun vastahakoisen myyjän hyppysiini. No hänpä keksi ratkaisun ongelmaan ja kehotti heikolla englanninkielellä menemään vähän matkan päässä olevaan telefon myymälään. No näinpä sitten tehtiin.

Myyjätyttö osasi englantia varmaan kymmenen sanaa, joten vaikeaa oli! Jotenkin siinä saatiin ilmaistua tarpeemme liikkeen brosyyrin avulla ja sim-korttia oltiin jo ostamassa, mutta kun olisin tarvinnut sitä varten myös mokkulan, homma ei enää onnistunutkaan, vaan meitä pyydettiin  menemään Vodafonen myymälään, josta meidät oli juuri käännytetty tähän myymälään. Nyt olen ihan pihalla, miten tässä tulisi toimia!

Leipomon kahvila läheisessä ostarissa mainostaa ilmaista nettiä - siispä sieltä löytyy varmaan apua. Valkkarilasi vieressä valmistauduin iloiseen nettisessioon - mutta eihän tämä netti aukea täälläkään. Ystävällinen myyjä tuli pelastamaan tilannetta. "Eipä taida onnistua, kun meillä on ollut ongelmia tämän netin kanssa jo kolme päivää". Just joo - hotellin lisäksi on nyt yritetty hoitaa hommia kolmessa paikassa, eikä yhdessäkään pysty sivuja nettiin päivittämään.

Huomenna on TOIVOTTAVASTI oman asumuksen respassa ihminen, jolle mies voi mennä huoliamme purkamaan. Eihän tämä saa näin olla, kun mainostavat esitteessään, että hotellihuoneissa on nettiyhteys!

Pitkän etsimisen jälkee löytyi viimein ruotsalainen kahvilla, jossa on kunnollinen netti. Tämä kuppila sai meistä ainakin uskolliset asiakkaat neljäksi viikoksi.

MITEN  IHMEESSÄ nämä pystyy näitä paikkojaan markkinoimaan nykyiselle nuoremmalle sukupolvelle, jotka eivät taatusti viihdy ilman kunnollisia SOME-yhteyksiä hetkeäkään missään? Itsekään ei varmasti mennä uudestaan sellaiseen paikkaan, jossa nettiyhteydet eivät ole viimeisen päälle kunnossa!

Viimeinkin löysäilypäivä! Sääennuste lupaa tälle päivälle sadetta, vaikka aamu ainakin valkeni vielä aurinkoisena ja lämpimänä. Uuvuttavan eilispäivän jälkeen jopa kiireetön sadepäivä tuntuu autuaalliselta! Isännän valmistamaa tuhtia aamiaista voitiin syödä parvekkeella katsellen läheisen palmun latvaan pyrähteleviä papukaijoja.

Pian hypätään autoon ja huristellaan Vecindarion kauppakeskukseen tekemään pieniä hankintoja. Kun tässä huushollista ei löytynyt kahvimukeja, on sellaiset ehdottomasti hankittava. Aamutossujakin kaipailen näille kivilattioille. Nettikahvilakin olisi syytä löytää, kun en näitä juttujani pysty täällä hotellin verkossa bittiavaruuteen siirtämään.

30.10.2015

Voiko ihminen enää väsyneempi olla? Kyllä muutaman yön huonosti nukutut tunnit pistää elimistön sekaisin ja lentokoneessakin osaa siten nukkua melkein koko matkan. Rankka päivä - tuntui ettei mikään mene putkeen koko päivänä.

Vielä lähtiessä kentällä kaikki oli ihan kohdallaan, mutta koneen tankkaussysteemi oli rikki, eikä sitten päästykään lähtemään, vaan istuttiin koneessa tunti, jonka jälkeen poistuttiin takaisin lähtöhalliin Finnairin tarjoamille kahveille. Lähtö myöhästyi kahdella tunnilla. Kanarialla saatiin odottaa matkalaukkuja yli puoli tuntia, joten ilta oli jo pitkällä ennen kuin päästiin autovuokraamoon. Onneksi siellä kaikki sujui mallikkaasti, mutta autoa saatiin taas etsiskellä julmetun isosta hallista. Väsyneenä olo oli kuin humalaisella - niinpä onnistuin hävittämään laukkua perässäni vetämällä sen päällä kuljettamani viitan.

Kun auto viimein löytyi, huokaistiin helpotuksesta ja kaiveltiin esiin navigaattori - kas vaan, piuhaapa ei sitten löytynytkään. Onneksi repun oli pakannut mies itse. No virtaa oli sen verran, että onnistuttiin pääsemään asunnolle suht vaivatta. Kun kello lähenteli jo kahdeksaa, hypättiin vielä autoon ja ajeltiin Lidliin ostamaan aamiaistarvikkeita. Samalla hankittiin myös pikkupurtavaa, kun ei tehnyt mieli lähteä enää ulos ravintolaa hakemaan.